Matka jääkauden jäljille, geopolku, Nestorinranta, Saimaa Geopark

Mikä on jääkausi?

Retki jääkaudelle alkaa samasta pisteestä, mistä Metso-hyvinvointipolut alkavat. Seisoessasi portilla, et varmaankaan heti tule ajatelleeksi, että elämme oikeastaan vieläkin jääkausiaikaa. Maapallon historian aikana on tapahtunut useita jäätiköitymisiä. Vanhimmat jääkauden jäljet ovat 2,4 miljoonan vuoden takaa ja viimeisen 600 000 aikana meillä on ollut kolme jääkautta (Elster, Saale ja Veiksel), ja niiden välikaudet ovat kestäneet noin 15 000 vuotta. 2,5 milj vuotta sitten alkoi viimeisin jääkausiaika, Kvartääri ja elämme sen lämmintä jaksoa. 

Jääkauden jälkiä

Seuraava pysähdyspaikkasi on pienen notkelman pohjassa, joka on itseasiassa sulamisveden uoma, 105 mpy. Tässä kohden on mutka ja vesi on virrannut voimalla luoteesta kaakkoon. Jäämassan voima on ollut valtava ja parhaimmillaan sillä oli paksuutta jopa 3 km. Se peitti allensa lähes koko Skandinavian ja Pohjois-Euroopan. Kun jäämassa lähti liikkeelle, se kuori irti kaiken maa-aineksen ja repi jäänalaisesta kallioperästä mukaansa runsaasti ainesta, siirtolohkareita, jättimäisiä kollaaseja ja hienoa kiviainesta. Kallioiden pinnat tasoittuivat ja näin syntyivät silokalliot. Hiidenkirnut syntyivät kun sulamisveteen jäi pyörimään kiviä. Kulkiessasi eteenpäin näet siellä täällä siirtolohkareita. 

Muinaisrantoja pitkin

Kuljet muinaista rantaa pitkin ennen kuin laskeudut veden pinnan alapuolelle. Näillä korkeuksilla vesi on aikanaan ollut. Vesistöjen kallistumisen ja maankohoamisen myötä vedenpinta kohosi paikoin voimakkaasti, jopa 10 metriä ja veden laskusuunnatkin vaihtuivat. Muinoin Saimaa on laskenut Pohjanlahteen. Eteläisin Saimaa kuroutui erilliseksi järvialtaaksi noin 11 000 vuotta sitten ja Geoparkin alueen pohjoisosan altaat noin 10 700 vuotta sitten. Laskujoet kuljettivat valtavia vesimassoja kohti itää ja Laatokkaa. Lopulta vesimassat olivat liikaa Vuoksen reitille, ja vedet mursivat väkivalloin uuden väylän Laatokan eteläpäästä Suomenlahteen noin 6000 - 5700 vuotta sitten. Muinaisen Suursaimaan vedenpinta aleni nopeasti ja samalla syntyi uusi valtaväylä, Nevajoki. 

Drumliini muistuttaa valaanselkää

Tullessasi tielle oikealla edessäsi kohoaa pieni luode-kaakkosuuntainen drumliini, jonka sulamisvesien virta on kiertänyt kasaten moreeniaineksen drumliinin hännäksi. Näin on syntynyt harju, joskin matala sellainen. Drumliinit ovatkin pitkänomaisia moreenikerrostumia, jotka muistuttavat muodoltaan valaanselkää. Tylppä, jäätikön tulosuuntaan osoittava pää on yleensä jyrkempi kuten valaanotsa. Menosuuntaan jatkuu asteittain madaltuva valaanselkä, moreenista muodostunut häntä, joka voi myös haarautua. Drumliinilla voi olla kalliosydän tai ne voivat muodostua kokonaan moreenista. Drumliinin muotoa tutkimalla voit päätellä jään kulkusuunnan ja sen pituudesta voi arvioida jäätikön kulkunopeutta. Muodostuman pituus heijastaa jäätikön kulkunopeutta. Drumliineja esiintyy usein joukoittain ja ne sijaitsevat mannerjäätikön liikkeen kulkusuunnassa. Ne ovat muutamia satoja metrejä pitkiä ja 5-10 metriä korkeita.

Istahda hetkeksi alas ja ja nauti maisemasta, sinisenä ja hopeisena kimmeltävä vesistöstä, saarista ja kauempana siintävästä vastarannasta. Tämä maisema on aikoinaan ollut kokonaan vedenpinnan alla ja maisemassa ei ole näkynyt puita. Tämäkin paikka on ollut ehkä vain pieni kari. 

Aaro Hellaakoski

Näissä Saimaan maisemissa kuuluisa runoilija Aaro Hellaakoski pohjusti toisen uransa. Hellaakoski oli todellinen monilahjakkuus ja hän teki merkittävän uran sekä maantieteilijänä, opettajana että runoilijana. Hän tutki järjestelmällisesti Vuoksen syntymisen aikaisia Suursaimaan vedenpinnan tasoja ja sen lasku-uomia. Lähes 100 vuotta sitten ilmestyneet filosofian tohtori, geologi ja dosentti Hellaakosken Saimaa-tutkimukset ovat tieteellisesti niin perusteellisia, että niihin viitataan vielä nykyäänkin. 

Aaro syntyi huulihalkiolapsena, ja ulkonäkönsä vuoksi hän oppi varhain puolustautumaan nyrkein. Jo 5-vuotiaana Aaro oppi lukemaan Suometar-lehdestä kysellen kirjaimia ja kävi usein kirjakaupassa lukemassa lastenkirjoja. Ensimmäisen runokokoelmansa hän julkaisi 1916 ja 1928 hän väitteli tohtoriksi  geologian alalta. 

Aaro Hellaakoski, Sana 1943

Kerta, kun luotiin 

tyhjästä taivas ja maa, 

monta ei sanaa 

tarvittu muovaavaa,

mutta ne sanat 

täys oli alkuvoimaa, 

luomisen tahdon 

valtavan kukkuroimaa. 

Sanoja nyt on 

täynnään ilma ja maa. 

Tunnetko, luoja 

omakses ainoaa? 

Maankohoaminen

Drumliinin laelta laskeudutaan alas ja kuusikon lomasta kuuluukin jo pienen puron solina. Puron reunalla ollaan Saimaan jääjärven alemmassa vaiheessa (92 mpy) ja vedenpinta on laskenut jo 10 metriä.  Syynä on maankohoaminen luoteessa. Valtava jäämassa painoi maata alas ja maankuoren lommolleen. Kun jäätikkö suli, pyrki lommo hitaasti oikenemaan. Kun maa kohoaa rannikolla, kuivaa maata ilmestyy, saaret kasvavat ja merestä ilmestyy uusia saaria. Suomessa maan kohoaminen näkyy selvimmin muun muassa Vaasan seuduilla Merenkurkun rannoilla, jossa jäätikön paino oli suurempi. Merenkurkun saariston maapinta-ala kasvaa vuosittain noin neliökilometrillä ja koko Suomen pinta-ala kasvaa vuosittain noin seitsemällä neliökilometrillä. Pohjanmaan muuta Suomea nopeammasta maannoususta johtuen Vuoksen vesistön laskusuunta on kääntynyt Pohjanlahdesta Suomenlahteen. Monet nykyiset niemet ja rantaa lähellä olevat mäet ovat entisiä saaria. Tämän takia suomalaisessa paikannimistössä monia niemiä ja mäkiä kutsutaan edelleen saariksi. 

Ihmisen aikaansaannosta

Mutta on ihminenkin aiheuttanut luonnonmullistuksia. Runsaat 200 vuotta sitten Vuoksen toistuvat tulvat haittasivat rantakylien elämää. Nouseva vesi vahingoitti viljaniittyjä ja johti ajoittain rehupulaan. Keväällä 1818 Vuoksi työnsi jälleen vesimassat Suvantojärveen, jonka pinta nousi lähes Vuoksen ja Laatokan erottavan kannaksen tasolle. Paikalliset asukkaat ryhtyivät säännöstelemään tulvia ja kaivoivat laskuojan hiekkakannaksen läpi 14 metriä alempana olevaan Laatokkaan. Suvannon vedet alkoivat virrata kohti Vuoksea ja veden voima alkoi uurtamaan laskuojaa yhä suuremmaksi.  Yhdessä yössä Suvanto muuttui raivoavaksi koskeksi repien mukaansa kokonaisia maankappaleita puineen, suuria kiviä ja kokonaisia rakennuksia. Seitsemässä tunnissa Suvannon pinta laski 7 metriä ja rannoille muodostui 5000 hehtaaria uutta hedelmällistä viljelysmaata. Näin syntyi Taipaleenjoki. Suvannon vesi jäi 3,8 m Vuoksen pintaa alemmaksi. Noin 100 m leveä kannas jäi erottamaan Suvannon ja Vuoksen toisistaan ja yhteys Vuokseen katkesi kokonaan. 

Ihminen saapuu Saimaalle

Matka jatkuu kohden Saimaan jääjärven alinta vaihetta, 86 mpy, kohden. Jos pysähdyt ja katsot hetkeksi metsään päin, havaitset kerrostuman muinaisrantoja sekä niiden terassirakenteen. Muinaisrannan voi paljain silmin havaita rantatörmästä tai vallista. Rantatörmä kehittyy parhaiten hiekka- ja sorarannoille ja valli usein lahden pohjukkaan. Rantatörmä - tai valli nousee vedenpinnan yläpuolelle jään työntämänä. Näille rannoille ensimmäiset ihmiset saapuivat idän ja kaakon suunnasta noin 11 000 vuotta sitten. Noin 6000 vuotta sitten ihmiset näyttävät asettuvan ympärivuotisesti samoille sijoilleen. Asunnot rakennettiin keskeisille paikoille vesireittien varrelle.  Rantapaikat sijaitsivat usein erilaisten luonnonympäristöjen yhtymäkohdissa ja ja tarjosivat hyvät olosuhteet makean veden saantiin, ravinnon hankkimiseen sekä liikkumiseen.  metsästyksen, kalastuksen ja keräilyn harjoittamiseen 

Vuoksen syntyessä kuiville jääneet, suojaiset rantaterassit, jotka avautuivat lounaaseen tai etelään, olivat oivallisia asuinpaikkoja. Kivikauden ihminen rakensi hiekalle, ei kalliolle. Tällainen maapohja oli mukava asua, hiekkaranta läpäisi vettä hyvin ja keräsi lämpöä talteen. Aallokko ja virtaukset olivat lajitelleet hiekan tasarakeiseksi ja helposti kaivettavaksi. Asumuksista alettiin tehdä viihtyisiä, kalliomaalausperinne alkoi ja alettiin valmistaa pitkäaikaisia asioita keramiikasta. 

Kivikauden asumus oli mukava asua

Kivikauden asumukset eivät olleet pieniä, kaivauksissa on löydetty jopa nykyisten pientalojen kokoisten rakennusten pohjia ja hiiltyneitä seinärakenteita.  Hirsiseinäinen hiekkamaahan kaivettu hirsirakennus oli yleisin asumus ja yllättäen kivikauden talossa olivat jo lähes kaikki ne rakenteet, jotka pysyivät tavallisen kansan asuinrakennuksissa lähes muuttamattomina aina 1800-luvulle ja osin jopa 1900 -luvulle saakka.  Eniten kivikauden rakennuksia on löydetty Saimaan rannoilta ja Etelä-Savosta. 

Yhdessä rakennuksessa asui arviolta 10-15 ihmistä. Kesäisin rakennus oli miellyttävän viileä ja talvella rakennusta lämmitettiin avotulella, joka samalla valaisi rakennuksen. Lämpöä varastoitui myös maahan. Maapohjan lämpömäärä tasoitti lämpötilan vaihteluita sisällä. Talvisin lumi peitti rakenteet ja talven kuiva sisäilma kuivatti maapohjaa. Pakkaslumi varsinkin on hyvä lämpöeriste. Näin rakennukset olivat lämpimiä ja varmaankin lähes vedottomia. Kvikauden talo kuivui hyvin sisäänpäin tuohikattoon asti. Kun rakenteet kuivuvat, ei synny hometta eikä puu lahoa pitkään aikaan. Hyvissä olosuhteissa asumus kesti ihmisiän ja se oli helppo tarvittaessa korjata. Rakennustilaa oli hyvin ja harva asutus vähensi kulkutauteja. Kipinävahti on täytynyt olla, olihan kivikauden talo tulipalolle altis. 

Norppa saapuu Saimaalle

Reittisi jatkuu lettukioskille, jonka rannassa kivellä köllöttää pronssinen norppa. Saimaannorppa ja ihminen ovat asuttaneet Saimaata yhdessä suurimman osan jääkauden jälkeisestä ajasta. Maankohoamisen myötä noin 8000 vuotta sitten Saimaan yhteys Itämereen katkesi ja Saimaannorppa jäi eristyksiin ja sopeutui elämään Saimaalla. Sen silmät ja aivotilavuus ovat suuremmat kuin muiden alueiden norpilla. Syynä pidetään Saimaan järvialtaan sameita ja sokkeloisia vesiä. 

Koko maailmankin mittakaavassa järvihylkeet ovat erittäin harvinaisia. Saimaan ja Laatokan ohella niitä elää vain muutamassa järvessä Siperiassa ja Amerikassa. Ne olivat pitkään vainottuja Saimaalla ja niistä maksettiin jopa tapporahaa. Saimaannorppa ja ihminen taistelivat ravinnosta, muikusta ja norppa oli häviämäisillään taistelun kunnes ihminen päätti suojella norpan. Rannassa olevat Nestori Miikkulaisen ja Saimaannorpan pronssiset patsaat symboloivat rauhanomaista yhteiseloa Saimaalla. Nykyisin Saimaannorppia  arvioidaan elävän Saimaalla vajaa 400 yksilöä. Keväisin voit varata Nestorinrannasta norpparetken ja pääset tutustumaan tähän harvinaiseen nisäkkääseen.