Kiparin ulkoilualue, Rautavaara

Vau ja miau! Tähän Kiparin näköalaan ei kyllästy koskaan. Keyrittyjärvi aukeaa eteemme vuoren juuressa ja tuolla kaukana siintää Rautavaaran kirkonkylä. Tosin sen nähdäkseen täytyy olla tällainen supertarkka Lynx Lynx -katse, kuten meillä ilveksillä on. Moni täällä käynyt on sanonut Kiparin tuovan mieleen Kolin kansallismaiseman. Haluan joskus käydä sielläkin, mutta nyt viihdyn täällä. Minun mielestäni tämä on maailman kaunein paikka.

Kiparilla on valtavasti kiinnostavia paikkoja meille ilveksille. Ja kyllä täällä viihtyvät myös ihmiset. Luonto on hyvin kaunista ja monimuotoista. Se vaihtelee rehevistä saniaisista aina vuorenrinteen käkkyrämäntyihin ja sieltä täältä pilkistäviin kosteikkoihin. Kesäisin täällä kannattaakin patikoida ympäriinsä ja nauttia luonnon kauneudesta. Infotaulu, jossa on kattavasti tietoa alueesta, löytyy tänne saavuttaessa parkkipaikalta.

Yksi mainio tapa tutustua tähän alueeseen, on kävellä hieman yli kaksi kilometriä pitkä rengasreitti, eli Kiparin kierros. Reitin alkuosa kuljetaan luonnonsuojelualueella. Tässä saattaa hieman hengästyttää, sillä luvassa on suhteellisen jyrkkää ylämäkeä. Vaan kyllä sinä siitä selviät! Kun pääset Kiparin vuoren päälle, löydät sieltä toisen infotaulun,  huussin ja kodan, jossa on nuotiopaikka. Loppumatkan huipulle pääsee joko portaita, tai ne kiertävää uraa pitkin. Jos olet oikein rohkea, voit vielä kiivetä mäen päälle rakennettuun, 14 metrin korkuiseen näkötorniin, josta näköala aukeaa ihan erityisen mahtavana!

Kiparin kierros jatkuu harjun päällä pienempää polkua pitkin kohti Paljakkaa ja lopulta alamäkeä alas kävellen aina lähtöpaikalle saakka. Matkalla on muutamia pitkospuita ja silta, sekä penkkejä levähtämistä varten. Jos tulet patikoimaan tänne, kannattaa jalkaan vetäistä kunnon kengät. Reitti kulkee pääosin kuivalla maalla, mutta keväällä reitillä on kosteita kohtia. Myös kesä- ja syysaikaan voi paikoitellen olla kosteaa, sademääristä riippuen.  Ja muistathan olla varovainen, ettet liukastu!

Kesäaikaan ihan tässä lähellä pääsee myös uimaan läheisille luonnonhiekkarannoille, kalastamaan tai melomaan Kerittyjärvelle tai kokeilemaan jotain todella jännittävää; alamäkipyöräilyä sille varatulla reitillä. Tätä en tosin suosittele ihan perheen pienimmille, enkä sellaisille vieraillemme, jotka eivät ole ensin harjoitelleet hieman pienimmissä rinteissä, sillä vauhti voi nousta melkoisen hurjaksi. 

Talvi täällä on minun suosikkiaikaani! Tykkään nimittäin laskea pyllymäkeä pitkin Kiparin rinteitä ystävieni kanssa! Turkkini on niin sileä, että se luistaa lumen päällä huikean hyvin. Lisäksi tassuni ovat sellaiset, että lumessa liikkuminen on helppoa. Meillä ilveksillä on tavallaan lumikengät, jotka eivät uppoa hankeen, vaikka hanki olisi kuinka pehmeä tahansa. Ihmisille sitä vastoin suosittelen lumikenkien käyttöä talvisaikaan täällä liikuttaessa – siis jos lunta on. Vähälumiseen aikaan täällä pääsee liikkumaan retkeilyjalkineissa. Kiparilla oli muuten aikoinaan myös luonnonkelkkarata, jossa kilpailtiin ihan maailmanmestaruustasolla! Se oli menoa. Vaan nyt tuo rata on purettu pois.

Vielä tähän lopuksi muutama asia, jonka jokainen lapsi tietää kyllä jo ennestään, mutta josta voisitte muistuttaa aikuisia. Heiltä kun joskus unohtuu, että tämä on minun ja monen muun metsänelävän koti. Joten: Kun liikutte täällä, niin ettehän vahingoita puustoa ja muuta kasvistoa, hätyyttele metsän eläimiä, tai jätä roskia luotoon. Myös tulen kanssa on syytä olla varovainen, erityisesti silloin, kun luonto on kuivaa ja koska tämä on osittain luonnonsuojelualuetta, telttojen pystyttäminen ja muu leirin teko on suotavaa vain suojelualueen ulkopuolella. Marjoja ja sieniä täältä saa poimia ja sen on suorastaan suositeltavaa! 

Tulkaa siis ihmeessä käymään täällä Kiparilla. Olen aivan varma, että patikointi täällä on ikimuistoinen kokemus.